Bollywoodin sankarit

Palataanpa tuohon "halpamaihin" ulkoistamiseen ja offsourcingiin, kuten tuossa tuli aikaisemmin luvattua. Tämähän on ollut jo useamman vuoden trendinä, että varsinkin niin sanotut Suuryritykset siirtävät tämän "peruskoodaamisen" tuonne kauas itään. Ja ei, en puhu nyt Lappeenrannasta.

Intia - tuo IT-alan luvattu maa, sinne nousee konttoria niin perkeleesti, että luulisi olevan jo maailman it-ongelmat ratkaistu. Yllätykseksi voin paljastaa, että eipä ole ratkottu ongelmia, on lähinnä lisätty niitä.

Intia, Kiina, Vietnam, mitä näitä nyt on, sinne siirtyy peruskoodaus. Offshoring, hieno hype. Hienompi floppi. Firmathan hakevat tällä siis helvetillisiä kustannussäästöjä, eli suurempia voittoja. Joskus vuosia sitten, halpamaissa päivän koodaus maksoi suurin piirtein hieman vähemmän mitä Suomessa tunnin työ. Tämäpä se sitten houkuttelee siirtämään "helpot" hommat tuonne kauemmas. Mutta saadaanko tästä oikeasti jotain säästöjä, niin vitut.

Ongelmahan tässä on nyt ensinnäkin se, että kun koodaus siirretään tuonne vajaan 10000 kilometrin päähän varsinaisista asiakkaista, määritteliöstä, projektipäälliköstä ja koko vitun oikeasta organisaatiosta, ei ole varmaan kovinkaan hankalaa arvata, että tässä saattaa tulla eteen muun muassa jotain pieniä kommunikaatio-ongelmia. Ihmiset ymmärtävät asiat eri tavalla ja on ihan saatanan helppoa selvittää joku perkeleen vaikea ja monimutkainen speksi jollekkin, niin että molemmat ymmärtäisivät asian samalla tavalla.

Lisäksi ongelmana on tietenkin kieli. Voi herra isä, kun siellä konttorilla suomalainen arkkitehti, joka on asiakkaan kanssa speksannut hommat pakettiin, yrittää selvittää tätä sinne Intian huippuosaajalle, niin ei ole kovin helppoa. Varsinkaan kun homma hoidetaan näillä parhailla alan välineillä, kuten sähköpostilla ja puhelimella. Kyllä siellä intian konttorilla se Abu-Einari nyökyttelee ja vastailee sujuvahkosti, että "yes, yes", mutta meneekö homma jakeluun, niin se on sitten eri asia.

Joku Hermanni siellä jo miettii, että "Niin, mutta onhan meillä dokumentaatio!". Kyllä, dokumentaatiot on tehty, laitetaan ne sitten sinne "halvemman työvoiman maahaan", että koodatkaa, 2 viikkoa aikaa. Vastaus: yes, yes. Siinä sitten viikko vierähtää, ja manageri ottaa jälleen intiaan yhteyttä statuspalaverin merkeissä. Kaikki kunnossa, vakuuttelevat huippuosaajat. Ei ongelmaa, viikon päästä valmista. Kokematon manageri tässä kohtaa luulee oikeasti, että homma on hanskassa. Virhe. On saattanut käydä niin, että joku on tulkinnut näidä dokumentteja ja speksejä hieman eri tavalla, miten oli tarkoitus.

Sillä aikaa tämän kuvitteellisen firman Suomen konttorissa valmistellaan jo täyttä päätä testauksia ja viimeistellään tuotantoympäristöjä asiakkaalle, jotta sitten viikon päästä on kaikki iskussa, kun tulee se Valmis Mokkula (tm) sieltä Intiasta.

Deadline alkaa uhkaavasti lähestyä, managerimme ottaa taas yhteyksiä Intiaan ja kyselee, missä mennään. Yes, yes! kuuluu puhelimesta, ja kaikki ovat tyytyväisiä. Hetken.
Sitten koittaa se päivä, jolloin kaiken pitää olla valmista. Valmis Mokkula saapuu Suomen konttorille testattavaksi. Paljastuu karu totuus.

Testaaja lyö Mokkulan tulille ja huomaa, että kaikki on päin helvettiä. Tästä tulee pitkä ilta, miettii sankarimme ja aloittaa tuskaisen työnsä. Pitkän taistelun ja muutaman kriittisen korjauksen jälkeen, testaaja saa kuin saakin Valmiin Mokkulan edes käännettyä ja asennettua testausympäristöönsä. Kaiken tämän hän tekee vain huomatakseen, että koko saatanan Mokkula ei vastaa määrittelyä. Hienoa työtä.

Muitakin ongelmia löytyy ja laatu on aivan täyttä paskaa. Yksi suurista ongelmista on juurikin se, että tämä Valmis Mokkula ei tosiaankaan ole valmis. Lisäksi bugeja löytyy enemmäin kuin Microsoftin tuotteista konsanaan. Kaikki ovat hermorauniona. Testaaja tekee oman työnsä, kirjaa bugeja päivän aikana noin 142 kpl. Manageri hikoilee ja miettii, kuinka tästä selvitään. Halvaksi tuli taas tämä offshoring, hienosti ajateltu.

No mutta, ei hätää. Asiakashan tämän lystin maksaa. Tuskallisen taistelun ja pitkien, hikisten neuvotteluiden jälkeen asiakas laitetaan maksamaan koko lysti, aikataulua muutetaan niin, että valmista tarvitsee olla vasta 3 kuukauden päästä, jotta saadaan laatu varmistettua. Lisäksi projektin resurssit vaihdetaan. Intiassa ei enää kosketa tähän caseen.

Sopimuksen porsaanreikä mahdollisti sen, että nyt tehdään sitten sama saatanan Valmis Mokkula (tm) Suomessa käytännössä uudestaan, asiakkaan piikkiin. Asiakas on ihan vitun tyytyväinen. Tätäkö se säästö oli, kylläpä vain!

Madonlukuja.

Aivan aluksi haluaisin kiittää kaikkia lukijoita siitä, että tämä blogi on herättänyt kiinnostusta. Eilen pärähti tauluun sellaiset lukemat, että hetken jo mietin, että onko tämäkin joku saatanan softabugi. Eilisen päivän aikana blogissani vieraili melko uskomattomat 16 865 eri lukijaa. On se internet ihmeellinen paikka. Googlestakin näköjään hakusanalla it-ala, löytyy tämä blogi 2. sijalta tuloksissa, joten ihan mukava ja ilmainen mainospaikka sekin.

Kommentteja viimeisimpään kirjoitukseen on tullut mukavasti ja suuri osa niin täyttä asiaa, että huomaa kyllä, että olen ainakin osittain osunut oikeaan näillä kirjoituksilla. Osalla porukasta, niin kuin aina, on mennyt ehkä tämän homman pointti hieman ohi, ja taitaa se pipo olla hieman liian kireällä päässä. Mutta näitähän riittää aina. Pääasia, että kirjoitukset herättävät ilmeisesti jotain tunteita it-ihmisissä. Itse olen tyytyväinen, jos edes yksi lukija nauroi, itki tai kirosi helvetisti ja polki jalkaa maahan huutaen, että OLET VÄÄRÄSSÄ, IT-ALA ON HIENOIN JA PARAS! Tai jos joku huomasi, että näissä kärjistetyissä ja hieman ironisistakin teksteistä löytyy se totuuden siemen...

Kommenteista sainkin hyviä ajatuksia tulevaisuuden kirjoituksia varten, joku siellä mainitsikin jo saatanan keksinnöt, .NET:n ja Microsoftin vitun mahtavat "valmisratkaisut". Noihin pitää palata vielä. Samoin kuin tuohon Intiaan ja vastaaviin maihin ulkoistamiseen.

Tarina IT-alan mahtavuudesta

Herätys kaikki Teppo-Anterot ja Pirkka-Eemelit, jotka siellä nyt pohditte, että pitäisikö tässä valita urakseen IT-ala. Ei pidä. Kerron teille tarinan, ehkä tajuatte ajoissa mistä tässä on kyse.

Teppo-Antero pääsee yliopistoon opiskelemaan tietotekniikkaa, ja on ihan vitun innoissaan siitä, että pääsee koodaamaan jotain uusinta uutta ja hyödyntämään parhaita teknologioita. Väärin. Ensin Teppo-Antero opiskelee 6 vuotta yliopistossa kaikkea paskaa ja pääsee sitten töihin. Teppo pääsee suureen IT-firmaan ohjelmistokehittäjäksi. Teppo laitetaan projektiin X, joka on ollut käynnissä viimeiset 4 vuotta eikä loppua näy.

Ensimmäiset puoli vuotta Teppo käyttää aikansa siihen että yrittää edes ymmärtää että mistä vitusta koko projektissa on kyse ja alkaa masentua. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Teppo tajuaa että siellä PARHAASSA opinahjossa ei opetettu MITÄÄN mistä olisi oikeassa työelämässä hyötyä, alkaa verenpaine nousta. Hän ei tajua järjestelmän koodista hevon vittua. Teppo alkaa miettiä, että onkohan tässä nyt yhtään mitään järkeä (no ei vittu tosiaankaan ole). Varsinkin kun tässä vaiheessa projektin alkuperäiset devarit on jo ajat sitten heitetty uusiin hommiin eikä apuja saa mistään. Projekti/palvelupäällikkö hiillostaa Teppo-Anteroa ja antaa semmoiset aikataulut, että onnistumisen mahdollisuus lähenee nollaa. Teppo on vitun riemuissaan.

No, sitten siinä vuoden järjestelmän kanssa taistelun jälkeen Teppo-Antero alkaa ymmärtää mistä on kyse, ja pääsee vihdoin kehittämään oikeen toden teolla tätä hienoa järjestelmää. Ja vain tajutakseen, että hän on tämän paskan kanssa naimisissa sitten seuraavat 5 vuotta. Koko paska jätetään Teppo-Anteron harteille ja hän sitten vastaa koko ylläpidosta, suurinpiirtein maailman loppuun asti. Vitun hienoa. Tässä vaiheessa Teppo on firman ainut ihminen, joka jollain tavalla edes tajuaa koko järjestelmästä yhtään mitään. Teppoa kyrpii.

Puheet siitä, että Teppo olisi päässyt kehittämään jotain uutta ja hienoa, voimme siis unohtaa. Saman paskaläjän kanssa taistelua luvassa päivästä toiseen, vaihtelua ei ole näköpiirissä ja uralla etenemismahdollisuudet ovat menneet. Välillä Teppo saa jopa koodata jonkun uuden featuren järjestelmään, käyttäen tietenkin niitä 5 vuotta vanhoja tekniikoita. Tätä se Teppo aina halusi, kun tälle alalle päätti lähteä. Pääasiassa Tepon päivät kuluvat jotain saatanan vanhoja bugeja selvittäessä ja itkua tihrustaessa. Hiki otsalla Teppo alkaa tajuta, että hänen osaamisensa vain taantuu vuosi vuodelta, Teppo osaa enää koodata vain jotain vitun vanhaa legacy-paskaa. Tepon unelmat murskaantuivat. Ensimmäinen pilleripurkki avautuu ja nappi heilahtaa naamaan, kun Teppo yrittää saada illalla unta. Uni ei tule.

Seuraavana aamuna manageri huutaa taas puhelimeen, että pitäisi olla uusi versio jo tuotannossa! Asiakas alkaa olla hermona, kun mikään ei onnistu luvatussa aikataulussa. Teppo yrittää selittää, että hänellä on ollut hieman ongelmia asennuksessa ja konfiguroinneissa, koska ei ole koskaan aikaisemmin kyseisiä hommia tehnyt. Tämä selitys ei kelpaa, Teppo-Anteron piti olla IT-ammattilainen.

Tämä kyseinen manageri on tarinamme Pirkka-Eemeli. Hän alkaa olla myös uskonsa menettänyt ihmisraunio. Asiakas raivoaa ja apuja ei saada mistään.

Firman johto ja resursoinnista vastaavat ovat päästäneet alkuperäiset järjestelmän tekijät tietenkin toisiin hommiin ja Teppo uutena kaverina on sitten yksin paskat housussa. Taitaa siinä Tepolla kusetkin lirahtaa pöksyyn. Tämä kaikki on Pirkka-Eemelin vika, hänen vastuullahan on projektin läpivienti. Ketään ei voisi vittu vähempää kiinnostaa koko firmassa että asia ei ole oikeasti näin. Joku on saatava näyttämään syylliseltä! Pirkka-Eemeli paniikissa sitten vierittää paskan alaspäin, niin kuin on tapana. Hän syyttää Teppo-Anteroa siitä, ettei hän osaa tehdä hommiaan. Teppoa vituttaa, Pirkkaa vituttaa. Kaikilla on ihan vitun hauskaa.

Pirkka-Eemeli on jo pitään huudellut lisää tekijöitä, mutta niitähän ei ole tarjolla, eikä rekrytäkkään saa ketään, koska firmalla on nyt SÄÄSTÖTALKOOT! Sijoittajille pitää saada enemmän rahaa, vähemmällä vaivalla. Ja näinhän se toki onnistuu! Alkuperäisiä tekijöitä ei apuun saada, koska osa on jo vaihtanut firmaa ja osalla on liian kiire muissa hommissa. Pirkka-Eemeli päättää tikistää Teposta viimeisetkin mehut irti, se on pakko tehdä, koska firma vaatii tuloksia, asiakas ei enää halua maksaa siitä, ettei mitään tapahdu ajoissa.

Kaiken lisäksi Pirkan oma perse on tulessa, koska hänen esimehensä huutaa ja vaatii projektia onnistumaan. Ehdotetaan ylitöitä, ehdotetaan jopa viikonloppuhommia. Ilman korvausta, tunnithan voi sitten myöhemmin pitää vapaina. Pirkka-Eemeli ja Teppo-Antero ovat ihan vitun tyytyväisiä tästä ratkaisusta. Pirkka ja Teppo miettivät jo firman vaihtoa, mutta tajuavat ettei heillä ole mitään mahdollisuutta. He ovat molemmat jo vuosia taistelleet vain tämän yhden saatanan legacy-paskan kimpussa. Sellaiselle osaamiselle ei ole käyttöä missään, kukaan ei arvosta tuollaisia osaajia työmarkkinoilla. Molemmat tuumaavat, että tämä oli tässä, enää 35 vuotta, niin pääsee eläkkeelle...

Pirkka-Eemeli poistuu myöhään illalla töistä, itkien. Hän huomaa ettei hänellä ole enää vapaa-aikaa. Ei ystäviä. Vain firma, ja ikuisuusprojekti.

Tämä tarina voisi olla tosi.

It-ala palaa! (helevetin tulessa)

Pitkän ja tuskaisen tauon jälkeen IT-ala palaa takaisin tauolta! Tässä kävi hieman vanhanaikaiset, eli unohdin täysin koko blogin käyttäjätunnuksen ja salasanan, salasanan palauttaminen ei onnistunut, koska mailiosoite, johon tunnus oli liitetty, oli tietenkin poissa käytöstä. Kuin ihmeen kaupalla muistini pelasi sen verran, että perinteisellä brute force -tekniikalla salasana osui oikeaan ja pääsen jatkamaan tätä bloggaamista vihdoinkin, perkele. Hienoa tämä tietotekniikka.

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime postauksen, joten tässä on nyt vihdoin tulossa taas uutta materiaalia IT-alan mahtavuudesta. Tämähän on paras ala, kiitos siitä.