No se on Seppo täältä YT-alalta, päivää!

Enpä ole taas hetkeen saanut inspiraatiota kirjoitteluun, mutta nyt ajattelin taas hieman ryhdistäytyä näin uuden vuoden kunniaksi. 
Ajattelin kirjoitella lyhyen katsauksen it-alan vuoteen 2011 ja etenkin tähän paljon puhuttuun työvoimapulaan, joka alaa vaivaa ainakin muutamien uutisten ja tutkimusten mukaan. Sanotaan nyt vaikka näin, että eipä taida vaivata enää vuonna 2012. Saattaa ihan itku tulla silmään, jos sattuu tällä alalla olemaan. Vuosikatsaus on siis vain lista kengän kuvista perseessä. En jaksa keskittyä syvällisemmin tällä kertaa.

Pikaisella googlauksella hakusanoilla "yt-neuvottelut" ja "it-ala", tuli aika helvetin hieno lista it-alan nykytilasta Suomessa.. Tulevaisuus on kirkas kuin... noh, päätelkää itse.

Tammikuu 2012
- Ixonos yt-neuvottelee 150 työpaikasta
- Eniro aloittaa yt-neuvottelut
Joulukuu 2011
- Konecranes aloittaa yt-neuvottelut Konecranes IT:ssä
- Basware vähentää henkilöstöään kaikissa toiminnoissaan ja toimipaikoissaan
- Pohjois-Suomen Media Oy käynnistää koko henkilöstöään koskevat yt-neuvottelut

Marraskuu 2011
- Fujitsu aikoo vähentää 80 työpaikkaa ja lomauttaa osan väestä
- Incap aloittaa yt-neuvottelut

Lokakuu 2011
- IT-palveluyhtiö Tieto-Tapiola käynnistää yt-neuvottelut
- Aktia aloittaa yt-neuvottelut
- Satama Interactive aloittaa yt-neuvottelut
- Itä-Suomen yliopisto aloittaa yt-neuvottelut

Syyskuu 2011
- Nokia kertoi torstaina vähentävänsä 300 henkilöä Suomesta
- Tectia aloittaa yt-neuvottelut
- YT-neuvottelut Informaatioteknologian laitoksella Turun yliopistossa
- Finnair aloitti yt-neuvottelut IT-toimintojen uudelleenjärjestelyistä
- Itella aloittaa it-väkeä koskevat yt-neuvottelut
- Digia irtisanoo 170 ja aloitti uudet yt-neuvottelut

Elokuu 2011
- Nokia Siemens Networks aloittaa yt-neuvottelut

Toukokuu 2011
- Soneran yt-neuvotteluissa lopetettiin kaikkiaan 170 työtehtävää

Huhtikuu 2011
- Nokia kertoi, että se aloittaa 4000 työntekijää koskevat yt-neuvottelut

Pikaisella tarkistuksella Virallisesta Totuudesta (http://www.mol.fi) voi päätellä, että hienolta näyttää. Koko Suomessa tällä hetkellä (eli 4.1.2012, klo 14:32) it-alan työpaikkoja yleisessä haussa oli 289 kpl. Katsotaan tuota yt-listaa, niin voipa olla, että ei ihan joka pänkäleelle taida työtä riittää. En jaksa tuota tarkemmin analysoida kuin, että pääasiassa tuokin lista on täynnä paskaa.
Kesätyöntekijää jonnekin, SAP-sitä ja SAP-tätä ja muutama koodarin pesti. Siitä sitten tappelemaan. Tuntuu varmasti ihan vitun hienolta, kun yhteen työpaikkaan on keskimäärin 267,8 hakijaa.
Pienemmillä paikkakunnilla saattaa vuonna 2012 tulla vielä nälkä, jos ei ajoissa vaihda alaa.

Tältä siis näyttää it-alan tulevaissu tällä erää. YT-listalle saattoi lipsahtaa pari firmaa, jotka eivät välttämättä aivan suoraan it-alaan ole kosketuksissa, mutta antakaa anteeksi. Varmasti jäi myös useita firmoja listasta pois, joukossa vain oikeastaan suurimmat ja ne MAHTAVIMMAT. Eihän pienien firmojen "neuvottelut" tai potkut ketään kiinnosta. Ainakaan mediaa.

Nyt siellä sitten Liisa-Jorma varmaan miettii, että tietenkin on yt-neuvottelut joka paikassa, kun tämä maailman tilanne on tällainen ja on vaikeata taloudessa ja se heijastuu sitten tänne meidän lintukotoon ja ja ja ja... Niin. Mitä vittua sitten? Totuus nyt vain on se, että kenkä heilui ja tulee heilumaan vielä aika helvetillisella voimalla. Siinä on monella vielä kannikat mustana.

Veikkaan, en tosin voi olla varma, että ei paljon maailman "talouskriisi" lohduta sitä Pirkka-Elmeriä, joka valitsi hienon ja turvallisen alan, sai juuri töitä, ja lähes yhtä nopeasti kenkää. Nyt sitten itku silmässä alaa vaihtamaan, kun eipä ole enää tällä alalla hommia. Varsinkaan vastavalmistuneelle. Onnea.

Tuntuuko hyvältä? Tuliko valittua oikea ala? Nyt koko Suomi odottaa teiltä, hyvät irtisanotut, sitä uutta "nokiaa", Suomen pelastajaa. Ei mitään paineita hyvät herrat (ja rouvat), ette tule nimittäin onnistumaan. Näin ennustan.

edit:
Niin, unohtui se vielä mainita, että se vihainen Rovio ei tule olemaan uusi nokia. Veikkaukseni on, että tuotakin hypeä kestää korkeintaan sen pari vuotta, kunnes kyseinen putiikki vajoaa tavallisten kuolevaisten joukkoon. Olisivat vaan ottaneet sen miljarditarjouksen vastaan, kohta kuuluu *poks*
ja kupla puhkeaa...

Bollywoodin sankarit

Palataanpa tuohon "halpamaihin" ulkoistamiseen ja offsourcingiin, kuten tuossa tuli aikaisemmin luvattua. Tämähän on ollut jo useamman vuoden trendinä, että varsinkin niin sanotut Suuryritykset siirtävät tämän "peruskoodaamisen" tuonne kauas itään. Ja ei, en puhu nyt Lappeenrannasta.

Intia - tuo IT-alan luvattu maa, sinne nousee konttoria niin perkeleesti, että luulisi olevan jo maailman it-ongelmat ratkaistu. Yllätykseksi voin paljastaa, että eipä ole ratkottu ongelmia, on lähinnä lisätty niitä.

Intia, Kiina, Vietnam, mitä näitä nyt on, sinne siirtyy peruskoodaus. Offshoring, hieno hype. Hienompi floppi. Firmathan hakevat tällä siis helvetillisiä kustannussäästöjä, eli suurempia voittoja. Joskus vuosia sitten, halpamaissa päivän koodaus maksoi suurin piirtein hieman vähemmän mitä Suomessa tunnin työ. Tämäpä se sitten houkuttelee siirtämään "helpot" hommat tuonne kauemmas. Mutta saadaanko tästä oikeasti jotain säästöjä, niin vitut.

Ongelmahan tässä on nyt ensinnäkin se, että kun koodaus siirretään tuonne vajaan 10000 kilometrin päähän varsinaisista asiakkaista, määritteliöstä, projektipäälliköstä ja koko vitun oikeasta organisaatiosta, ei ole varmaan kovinkaan hankalaa arvata, että tässä saattaa tulla eteen muun muassa jotain pieniä kommunikaatio-ongelmia. Ihmiset ymmärtävät asiat eri tavalla ja on ihan saatanan helppoa selvittää joku perkeleen vaikea ja monimutkainen speksi jollekkin, niin että molemmat ymmärtäisivät asian samalla tavalla.

Lisäksi ongelmana on tietenkin kieli. Voi herra isä, kun siellä konttorilla suomalainen arkkitehti, joka on asiakkaan kanssa speksannut hommat pakettiin, yrittää selvittää tätä sinne Intian huippuosaajalle, niin ei ole kovin helppoa. Varsinkaan kun homma hoidetaan näillä parhailla alan välineillä, kuten sähköpostilla ja puhelimella. Kyllä siellä intian konttorilla se Abu-Einari nyökyttelee ja vastailee sujuvahkosti, että "yes, yes", mutta meneekö homma jakeluun, niin se on sitten eri asia.

Joku Hermanni siellä jo miettii, että "Niin, mutta onhan meillä dokumentaatio!". Kyllä, dokumentaatiot on tehty, laitetaan ne sitten sinne "halvemman työvoiman maahaan", että koodatkaa, 2 viikkoa aikaa. Vastaus: yes, yes. Siinä sitten viikko vierähtää, ja manageri ottaa jälleen intiaan yhteyttä statuspalaverin merkeissä. Kaikki kunnossa, vakuuttelevat huippuosaajat. Ei ongelmaa, viikon päästä valmista. Kokematon manageri tässä kohtaa luulee oikeasti, että homma on hanskassa. Virhe. On saattanut käydä niin, että joku on tulkinnut näidä dokumentteja ja speksejä hieman eri tavalla, miten oli tarkoitus.

Sillä aikaa tämän kuvitteellisen firman Suomen konttorissa valmistellaan jo täyttä päätä testauksia ja viimeistellään tuotantoympäristöjä asiakkaalle, jotta sitten viikon päästä on kaikki iskussa, kun tulee se Valmis Mokkula (tm) sieltä Intiasta.

Deadline alkaa uhkaavasti lähestyä, managerimme ottaa taas yhteyksiä Intiaan ja kyselee, missä mennään. Yes, yes! kuuluu puhelimesta, ja kaikki ovat tyytyväisiä. Hetken.
Sitten koittaa se päivä, jolloin kaiken pitää olla valmista. Valmis Mokkula saapuu Suomen konttorille testattavaksi. Paljastuu karu totuus.

Testaaja lyö Mokkulan tulille ja huomaa, että kaikki on päin helvettiä. Tästä tulee pitkä ilta, miettii sankarimme ja aloittaa tuskaisen työnsä. Pitkän taistelun ja muutaman kriittisen korjauksen jälkeen, testaaja saa kuin saakin Valmiin Mokkulan edes käännettyä ja asennettua testausympäristöönsä. Kaiken tämän hän tekee vain huomatakseen, että koko saatanan Mokkula ei vastaa määrittelyä. Hienoa työtä.

Muitakin ongelmia löytyy ja laatu on aivan täyttä paskaa. Yksi suurista ongelmista on juurikin se, että tämä Valmis Mokkula ei tosiaankaan ole valmis. Lisäksi bugeja löytyy enemmäin kuin Microsoftin tuotteista konsanaan. Kaikki ovat hermorauniona. Testaaja tekee oman työnsä, kirjaa bugeja päivän aikana noin 142 kpl. Manageri hikoilee ja miettii, kuinka tästä selvitään. Halvaksi tuli taas tämä offshoring, hienosti ajateltu.

No mutta, ei hätää. Asiakashan tämän lystin maksaa. Tuskallisen taistelun ja pitkien, hikisten neuvotteluiden jälkeen asiakas laitetaan maksamaan koko lysti, aikataulua muutetaan niin, että valmista tarvitsee olla vasta 3 kuukauden päästä, jotta saadaan laatu varmistettua. Lisäksi projektin resurssit vaihdetaan. Intiassa ei enää kosketa tähän caseen.

Sopimuksen porsaanreikä mahdollisti sen, että nyt tehdään sitten sama saatanan Valmis Mokkula (tm) Suomessa käytännössä uudestaan, asiakkaan piikkiin. Asiakas on ihan vitun tyytyväinen. Tätäkö se säästö oli, kylläpä vain!

Madonlukuja.

Aivan aluksi haluaisin kiittää kaikkia lukijoita siitä, että tämä blogi on herättänyt kiinnostusta. Eilen pärähti tauluun sellaiset lukemat, että hetken jo mietin, että onko tämäkin joku saatanan softabugi. Eilisen päivän aikana blogissani vieraili melko uskomattomat 16 865 eri lukijaa. On se internet ihmeellinen paikka. Googlestakin näköjään hakusanalla it-ala, löytyy tämä blogi 2. sijalta tuloksissa, joten ihan mukava ja ilmainen mainospaikka sekin.

Kommentteja viimeisimpään kirjoitukseen on tullut mukavasti ja suuri osa niin täyttä asiaa, että huomaa kyllä, että olen ainakin osittain osunut oikeaan näillä kirjoituksilla. Osalla porukasta, niin kuin aina, on mennyt ehkä tämän homman pointti hieman ohi, ja taitaa se pipo olla hieman liian kireällä päässä. Mutta näitähän riittää aina. Pääasia, että kirjoitukset herättävät ilmeisesti jotain tunteita it-ihmisissä. Itse olen tyytyväinen, jos edes yksi lukija nauroi, itki tai kirosi helvetisti ja polki jalkaa maahan huutaen, että OLET VÄÄRÄSSÄ, IT-ALA ON HIENOIN JA PARAS! Tai jos joku huomasi, että näissä kärjistetyissä ja hieman ironisistakin teksteistä löytyy se totuuden siemen...

Kommenteista sainkin hyviä ajatuksia tulevaisuuden kirjoituksia varten, joku siellä mainitsikin jo saatanan keksinnöt, .NET:n ja Microsoftin vitun mahtavat "valmisratkaisut". Noihin pitää palata vielä. Samoin kuin tuohon Intiaan ja vastaaviin maihin ulkoistamiseen.

Tarina IT-alan mahtavuudesta

Herätys kaikki Teppo-Anterot ja Pirkka-Eemelit, jotka siellä nyt pohditte, että pitäisikö tässä valita urakseen IT-ala. Ei pidä. Kerron teille tarinan, ehkä tajuatte ajoissa mistä tässä on kyse.

Teppo-Antero pääsee yliopistoon opiskelemaan tietotekniikkaa, ja on ihan vitun innoissaan siitä, että pääsee koodaamaan jotain uusinta uutta ja hyödyntämään parhaita teknologioita. Väärin. Ensin Teppo-Antero opiskelee 6 vuotta yliopistossa kaikkea paskaa ja pääsee sitten töihin. Teppo pääsee suureen IT-firmaan ohjelmistokehittäjäksi. Teppo laitetaan projektiin X, joka on ollut käynnissä viimeiset 4 vuotta eikä loppua näy.

Ensimmäiset puoli vuotta Teppo käyttää aikansa siihen että yrittää edes ymmärtää että mistä vitusta koko projektissa on kyse ja alkaa masentua. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Teppo tajuaa että siellä PARHAASSA opinahjossa ei opetettu MITÄÄN mistä olisi oikeassa työelämässä hyötyä, alkaa verenpaine nousta. Hän ei tajua järjestelmän koodista hevon vittua. Teppo alkaa miettiä, että onkohan tässä nyt yhtään mitään järkeä (no ei vittu tosiaankaan ole). Varsinkin kun tässä vaiheessa projektin alkuperäiset devarit on jo ajat sitten heitetty uusiin hommiin eikä apuja saa mistään. Projekti/palvelupäällikkö hiillostaa Teppo-Anteroa ja antaa semmoiset aikataulut, että onnistumisen mahdollisuus lähenee nollaa. Teppo on vitun riemuissaan.

No, sitten siinä vuoden järjestelmän kanssa taistelun jälkeen Teppo-Antero alkaa ymmärtää mistä on kyse, ja pääsee vihdoin kehittämään oikeen toden teolla tätä hienoa järjestelmää. Ja vain tajutakseen, että hän on tämän paskan kanssa naimisissa sitten seuraavat 5 vuotta. Koko paska jätetään Teppo-Anteron harteille ja hän sitten vastaa koko ylläpidosta, suurinpiirtein maailman loppuun asti. Vitun hienoa. Tässä vaiheessa Teppo on firman ainut ihminen, joka jollain tavalla edes tajuaa koko järjestelmästä yhtään mitään. Teppoa kyrpii.

Puheet siitä, että Teppo olisi päässyt kehittämään jotain uutta ja hienoa, voimme siis unohtaa. Saman paskaläjän kanssa taistelua luvassa päivästä toiseen, vaihtelua ei ole näköpiirissä ja uralla etenemismahdollisuudet ovat menneet. Välillä Teppo saa jopa koodata jonkun uuden featuren järjestelmään, käyttäen tietenkin niitä 5 vuotta vanhoja tekniikoita. Tätä se Teppo aina halusi, kun tälle alalle päätti lähteä. Pääasiassa Tepon päivät kuluvat jotain saatanan vanhoja bugeja selvittäessä ja itkua tihrustaessa. Hiki otsalla Teppo alkaa tajuta, että hänen osaamisensa vain taantuu vuosi vuodelta, Teppo osaa enää koodata vain jotain vitun vanhaa legacy-paskaa. Tepon unelmat murskaantuivat. Ensimmäinen pilleripurkki avautuu ja nappi heilahtaa naamaan, kun Teppo yrittää saada illalla unta. Uni ei tule.

Seuraavana aamuna manageri huutaa taas puhelimeen, että pitäisi olla uusi versio jo tuotannossa! Asiakas alkaa olla hermona, kun mikään ei onnistu luvatussa aikataulussa. Teppo yrittää selittää, että hänellä on ollut hieman ongelmia asennuksessa ja konfiguroinneissa, koska ei ole koskaan aikaisemmin kyseisiä hommia tehnyt. Tämä selitys ei kelpaa, Teppo-Anteron piti olla IT-ammattilainen.

Tämä kyseinen manageri on tarinamme Pirkka-Eemeli. Hän alkaa olla myös uskonsa menettänyt ihmisraunio. Asiakas raivoaa ja apuja ei saada mistään.

Firman johto ja resursoinnista vastaavat ovat päästäneet alkuperäiset järjestelmän tekijät tietenkin toisiin hommiin ja Teppo uutena kaverina on sitten yksin paskat housussa. Taitaa siinä Tepolla kusetkin lirahtaa pöksyyn. Tämä kaikki on Pirkka-Eemelin vika, hänen vastuullahan on projektin läpivienti. Ketään ei voisi vittu vähempää kiinnostaa koko firmassa että asia ei ole oikeasti näin. Joku on saatava näyttämään syylliseltä! Pirkka-Eemeli paniikissa sitten vierittää paskan alaspäin, niin kuin on tapana. Hän syyttää Teppo-Anteroa siitä, ettei hän osaa tehdä hommiaan. Teppoa vituttaa, Pirkkaa vituttaa. Kaikilla on ihan vitun hauskaa.

Pirkka-Eemeli on jo pitään huudellut lisää tekijöitä, mutta niitähän ei ole tarjolla, eikä rekrytäkkään saa ketään, koska firmalla on nyt SÄÄSTÖTALKOOT! Sijoittajille pitää saada enemmän rahaa, vähemmällä vaivalla. Ja näinhän se toki onnistuu! Alkuperäisiä tekijöitä ei apuun saada, koska osa on jo vaihtanut firmaa ja osalla on liian kiire muissa hommissa. Pirkka-Eemeli päättää tikistää Teposta viimeisetkin mehut irti, se on pakko tehdä, koska firma vaatii tuloksia, asiakas ei enää halua maksaa siitä, ettei mitään tapahdu ajoissa.

Kaiken lisäksi Pirkan oma perse on tulessa, koska hänen esimehensä huutaa ja vaatii projektia onnistumaan. Ehdotetaan ylitöitä, ehdotetaan jopa viikonloppuhommia. Ilman korvausta, tunnithan voi sitten myöhemmin pitää vapaina. Pirkka-Eemeli ja Teppo-Antero ovat ihan vitun tyytyväisiä tästä ratkaisusta. Pirkka ja Teppo miettivät jo firman vaihtoa, mutta tajuavat ettei heillä ole mitään mahdollisuutta. He ovat molemmat jo vuosia taistelleet vain tämän yhden saatanan legacy-paskan kimpussa. Sellaiselle osaamiselle ei ole käyttöä missään, kukaan ei arvosta tuollaisia osaajia työmarkkinoilla. Molemmat tuumaavat, että tämä oli tässä, enää 35 vuotta, niin pääsee eläkkeelle...

Pirkka-Eemeli poistuu myöhään illalla töistä, itkien. Hän huomaa ettei hänellä ole enää vapaa-aikaa. Ei ystäviä. Vain firma, ja ikuisuusprojekti.

Tämä tarina voisi olla tosi.

It-ala palaa! (helevetin tulessa)

Pitkän ja tuskaisen tauon jälkeen IT-ala palaa takaisin tauolta! Tässä kävi hieman vanhanaikaiset, eli unohdin täysin koko blogin käyttäjätunnuksen ja salasanan, salasanan palauttaminen ei onnistunut, koska mailiosoite, johon tunnus oli liitetty, oli tietenkin poissa käytöstä. Kuin ihmeen kaupalla muistini pelasi sen verran, että perinteisellä brute force -tekniikalla salasana osui oikeaan ja pääsen jatkamaan tätä bloggaamista vihdoinkin, perkele. Hienoa tämä tietotekniikka.

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viime postauksen, joten tässä on nyt vihdoin tulossa taas uutta materiaalia IT-alan mahtavuudesta. Tämähän on paras ala, kiitos siitä.

Uppoavan laivan taktiikka ja resursoinnin mahdottomuus.

Tällä kertaa kirjoitukseni aiheena on resursointi. Ja lähinnä se, miten tämäkin asia kustaan huolella.  Mikähän vittu siinäkin on olevinaan niin vaikeata, että kun projektiin X kiinnitetään henkilöt Y ja Z, niin ei niitä siitä projektista mihinkään viedä, ennenkuin hommat on hoidettu.

Mutta eihän tämä näin toimi. Turha luulo. Jokainen it-projekteissa mukana ollut on varmasti todistanut tilannetta, jossa yksi tai useampi projektin onnistumisen kannalta kriittinen henkilö on viety kesken kaiken muihin hommiin. Tämä tehdään kysymättä esimerkiksi projektipäälliköltä mitään. Perusteluna käytetään yleensä sitä, että jokin toinen projekti on helvetillisissä vaikeuksissa ja sinne on pakko saada juuri tämä henkilö pelastamaan tilanne. VOI VITTU. Eikö ne saatanan kauluspaitapellet tajua, että kun se paras henkilö viedään johonkin muuhun hommaan niin se projekti, josta tämä henkilö viedään, kusee samalla tavalla kuin tämä toinen jo uppoamassa oleva. 

Uppoavan laivan taktiikka on näköjään se paras taktiikka. Projektit päästetään luisumaan siihen pisteeseen, että jokin älytön ratkaisu on tehtävä, jotta jotain voitaisi pelastaa. Mutta tästä päästään siihen kierteeseen, että kaikki projektit alkavat kusta hiljalleen. Ja voimalla. Lopulta firmalla on pari titanicia ja muutama estonia. Ihmisiä siirrellään projektista toiseen aina, kun tulee jotain ongelmia. Kohta on sellainen suo selvitettävänä, että siitä ei selviä kukaan. Ja asiakas kiittelee. Bonarit peruttu.

Ei näitä hommia näin ratkota. Järki käteen taas vittu. Tämän takia projektissa on se projektipäällikkö, joka mm. SEURAA projektin ETENEMISTÄ, RISKEJÄ, AIKATAULUA ja muita tärkeitä projektin asioita. Toki on totta se, että eihän tämä pelkkä seuranta mihinkään riitä. Pitää osata tehdä myös ratkaisuja ja päätöksiä ajoissa. Nimenomaan A J O I S S A, niin ettei mitään katastrofia pääse syntymään. 

Joissain tilanteissa on tietenkin pakko tehdä mm. se ratkaisu, että joudutaan etsimään lisää työvoimaa projektille. Mutta tämäkin olisi voitu välttää. Nimittäin, jos tällaiseen tilanteeseen joudutaan, alkuperäinen suunnittelu on tehty päin helvettiä. Ei ole osattu arvioida työmääriä. Taaskaan. Ei sekään ole mitään vitun rakettifysiikkaa, kun siihen käytetään aikaa tarpeeksi ja pilkotaan tehtävät tarpeeksi pieniin palasiin, mitään ongelmaa ei ole. Tietenkin pitää osata löytää ne oikeat henkilöt oikeisiin tehtäviin. HUHHUH, onpa mahdoton tehtävä.

Sitten on vielä tämä monelle tuttu skenaario, että yhdelle henkilölle on lyöty töitä liikaa. Tätäkin tapahtuu aivan liian usein. Joku on resursoitu kuukaudeksi varauksella 150% ja toinen sitten valittelee, että ei ole tekemistä. On se kyllä perkele ihme, miten yksinkertaiset asiat voivat olla yleensä niin vitun vaikeita. Tässäkin tapauksessa on monesti tilanne se, että henkilö jolla on liikaa töitä, on tämä "firman paras arkkitehti" tai "maailman paras suunnittelija" ja projekti johon hänet nimitetään muiden hommien lisäksi, on taas maailman kriittisin ja siihen on pakko saada paras mies. Voi vittu, kun ihan päätä särkee ja ahistaa tuommonen paskanjauhanta.

Jos on projekteissa tilanne tuollainen että porukalla on liikaa töitä ja jotain henkilöä kuormitetaan liikaa, niin missähän on vika. Voisiko olla mahdollista että projektit on ensinnäkin suunniteltu jälleen kerran päin vittua. Ei ole huomioitu riittäviä resursseja ja sitä, että ihmisiä tässä ollaan eikä mitään helvetin robotteja. Toinen syy voisi olla se, että firmassa ei ole tarpeeksi työntekijöitä. Niitähän saa kyllä, kyllä Suomessa työttömiä it-osaajiakin riittää. Varsinkin nyt, ja tulevaisuudessa vielä enemmän.

Tarjouskilpailu - suuri kusetus

Kansa odottaa blogille jatkoa, ja tässä sitä tulee. Muistin vihdoin salasanani, niin nyt on hyvä jatkaa.

Kuten otsikko kertoo, tämän kertainen aihe koskee tarjouskilpailua, ja sitä kuinka asiakasta kusetetaan niin huolella, että ei mitään rajaa. Kun asiakas X lähettää tarjouspyynnöt uudesta mahtavasta ideastaan toimittajille Y, Z ja W, samalla hetkellä alkaa armoton kusetus.
Joka vitun toimittaja yrittää saada tarjouksesta niin edullisen, että he voittavat tarjouksen. Eipä tässä mitään, mutta asiakas toki luulee, että tarjouksessa esitetyt työmäärät ja hinnat oikeasti ovat realistisia. Paskat, sanon minä!

Hommahan menee oikasti toimittajien puolella niin, että halutaan vaan saada sopimukseen nimet alle hihasta ravistetuilla työmäärillä, jotta saadaan projekti/hanke ja voidaan sitten sujuvasti muutospyynnöillä tai muilla keinoilla hinata työmääriä reilusti ylöspäin projektin aikana. Lopputulos projekteissa on tietenkin jotain aivan muuta, mihin asiakas alunperin oli varautunut.

Onko tämä reilua? Kysynpähän vaan. Suuri osa asiakkaista taitaa olla niin sinisilmäisiä vielä, että oikeasti luulevat ja uskovat saavansa järjestelmän tarjouksessa sovittuun hintaan. Todellisuus iskee lopuksi päin näköä, ja itkuhan siitä pääsee.

Ongelmana tässä asiakkaan kannalta on tietenkin se, että osalla heistä ei ole helvetinkään hajua koko projektin realistisesta aikataulusta, kustannuksista ja resurssitarpeista. Tätä asiaa toimittajat käyttävät sumeilematta hyväkseen. Välillä sitä miettii, että missä on moraali. Tainnut kadota kuin pieru saharaan. Uutta kuplaa puhalletaan.

Toinen pointti on se, että mikäli kyseessä on esimerkiksi pilottiprojekti, toimittajilla on katse tiukasti jo tulevaisuudessa eikä toimittajaa kiinnosta paskan vertaa oikeasti koko pilotti. Tämän takia tehdään lähes ilmainen tarjous asiakkaalle pilotista ja tehdään se mahdollisesti reilulla tappiolla. Asiakas hurraa. Tyytyväisiä ilmeitä, selkään taputtelijoita riittää. Bonarit tilille, rapukestit toimittajalle. Toimittaja hykertelee norsunluutornissa myös tyytyväisenä. Miksi?

Vastaus on erittäin yksinkertainen. Pilotti tehtiin, takkiin tuli reilusti, MUTTA. Pilotin jälkeenhän se tekeminen vasta alkaa, ja kun on saatu tukevasti jalka oven väliin, alkaa armoton kusetus jälleen. Vedetään katteet kohdalleen, saadaan pilotin tappio katettua ja käteen jää reilu voitto. Toimittaja haluaa asiakkaalle pallon jalkaan, hommat tehdään niin, ettei asiakkaalla ole muuta vaihtoehtoa jatkoprojektien toimittajaksi, jolloin voidaan käytännössä sanella aikataulut ja hinnat. Ja voitte arvata, että toimittaja on tyytyväinen. Hyvin hoidettu. Toimittajalle on taas rahantulo turvattu useiksi vuosiksi ja sama tointatapa jatkuu. Arviot tehdään, jotka toki ylitetään, aikataulut venyy ja paukkuu (mukamas perustelluista syistä), mutta asiakas ei voi muuta kuin puristaa kättä nyrkkiin. Ja itkeä.

Tässä kohtaa joku voisi luulla, että asiakashan voisi yrittää vaihtaa toimittajaa vaikka kesken hankkeen/projektin. Mutta tässäpä se juju piilee, jos tähän leikkiin lähtee tappiot vaan kasvavat asiakkaan puolella. Uuden toimittajan "sisäänajo" kestää helvetin pitkään, maksaa vitusti euroja ja kaikki pitää pahimmassa tapauksessa tehdä uusiksi. Näin ollen koko bisnes kuivuisi kasaan. Uudella järjestelmällä saavutettavat hyödyt on jo siinä vaiheessa syöty, koska hanke tulisikin maksamaan N kertaa enemmän kuin oli suunniteltu.

Pallo jalassa on mukava olla.