mainos

mainos

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

prosessi.

Prosessi. Voi vittu minä sanon, että tuo sana se jo saa vitutuksen aikaan. Se tässä vituttaa, kun valkokauluspellet keksivät jostain, että "JOO, NYT LÖYTY UUS HIENO PROSESSIMALLI! TÄTÄ RUVETAAN NYT KÄYTTÄMÄÄN HETI." Vois saatana joskus miettiä, että onko a) järkeä.

Kaikki vitun "hienot" ja uudet paskaperseprosessit on pakko ottaa käyttöön, heti kun joku mistään mitääntietämätön sikariportaan isäntä näin päättää. Joskus vois sen verran edes pysähtyä miettimään, että sopiiko kyseinen uusi, hieno, maailmankaikkeuden pelastava prosessi edes käyttötarkoitukseen. Niin ei. Vituttaa, kun ei osata omia aivoja käyttää ei sitten yhtään. Tai edes muiden aivoja, jos omat aivot on niin saatanan turruksissa, että se järki ei kertakaikkiaan kulje.

Sitten vielä tämä PROSESSIEN KEHITTÄMINEN, voi vittu minä sanon että huhhuh. Yksi kauluspaitapelle nykertää prosessien kimpussa ja yrittää väkisin vääntää jopa toimivasta prosessista jotain uutta ja hienoa. Sitten, kun tämä kauppatieteen appron ykkösellä läpi päässyt urpo on kuukauden päästä saanut uuden mahtavan prosessinsa valmiiksi jonkun vanhan pohjalta, niin heti ollaan sitten että \:D/ ja ei muuta kun käyttöön samoilla tulilla.

Prosessi valmiina ja ukko kiitää kaulukset lepattaen sikariportaaseen M$ POWERPOINT -esityksen kanssa ja sikarinsavun seasta kuuluu vaan *TAPTAPTAP* ja "UPEETA, MAHTAVAA!". Aivan oikein: kukaan ei edes nähnyt koko esitystä sieltä vitun savun seasta, saati sitten että olisi jotain asiasta ymmärtänyt. Mutta! Koska tämä oli jotain uutta "hienoa", niin TOTTAHAN VITTU TOKI se on otettava heti käyttöön.

EI VITTU NÄIN. Sen sanon, että jos jotain prosessia ruvetaan kehittämään, niin ei sitä yksi ihmen tee. Siitä ei tule mitään muuta kun sanomista.
Järki hoi, älä jätä.

Onhan se toki mahtavaa, että joskus jotain iänikuisia prosesseja kehitetään tai ainakin siirretään vastaamaan nykyistä reaalimaailmaa, mutta joku järki saisi tässäkin olla mukana. Jos on olemassa esim. joku vitun hieno ITIL-mallin mukainen prosessi, niin ei sitä vittu ole pakko käyttää, jos ei se sovi käyttötarkoitukseen. Joskus voisi esimerkiksi tehdä niin, että pysähtyy ihan itse omilla aivoilla miettimään, että millainen prosessi tähän nyt pitäisi turata, eikä niin että otataan se ensimmäinen ja hienoin, uusi vitun HYPEPASKA ja sitten väkerretään se väkisin hommaan mukaan.
Ja jos niitä valmiita vitun ITIL-prosesseja muokataan, niin tehdään se sitten niin, että mukana on useita henkilöitä asiasta päättämässä (ja miellellään sellaisia, joilla on joku taju reaalimaailmasta vielä tallella), eikä niin että se yksi vitun kauluspaita tekee päätöksen ja muut ovat *BÄÄ* *BÄÄ* -lammaslaumana katsomassa että näinhän se on.

Kiitos, helpotti taas.

SPEKSIT KURALLA

Tulipa mieleeni tässä, että mitä vitun järkeä on mennä perse edellä puuhun. Määrittely, speksi, vittu. Eikö siinä ole tarkoitus MÄÄRITELLÄ asiat X, Y ja Z, niin että ei esimerkiksi koodariapinan tarvitse ihmetellä että mitä pitäisi tehdä.

Voin nyt teille tässä tehdä uskomattoman paljastuksen: suurin osa kaikista IT-paskaspekseistä on yllätys yllätys, tehty päin vittua. Jos ihan sanakirjasta katsotaan mitä tarkoittaa suomeksi sana SPECIFICATION, niin se on esim. seuraavaa: määräys, määrittely, spesifikaatio, täsmennys. SEN TARKOITUS EI OLE SE, ETTÄ YKSINKERTAISESTA ASIASTA TEHDÄÄN MAHDOTON YMMÄRTÄÄ, tai että asia X, muuttuukin asiaksi Y.

Esimerkki. Speksissä S on ensin määritelty asia A tavalla 1. Tämä pitäisi olla sitten . Seuraavalla sivulla on asiasta A kuva, joka onkin täysin ristiriidassa tekstimuotoisen määrityksen kanssa. NOH, eipä tässä mitään, mutta kuvan jälkeen vielä määritellään asia A tavalla 3. VOISIN KYSYÄ ETTÄ MITÄ VITUN HYÖTYÄ TÄLLAISESTA SPEKSISTÄ ON? Kirveelle töitä.
Veikkaanpa että tällainen skenaario on melko monelle IT-ALAN AMMATTILAISELLE, SUORASTAAN HUIPPUOSAAJALLE, tuttua.

No, eipä tämä välttämättä ole sen määrittelijän vika täysin. Asiakas kun yleensä on mitä on, eli ei tajua a) mistään b) mitään. Järki käteen kun näitä hommia tekee, siis vittu minä en ymmärrä missä on ihmisten NORMAALI MAALAISJÄRKI, ei tämä mitään ydinfysiikkaa sentään ole. HUHHUH. Tästä asiakkaan roolista kirjoittelen joskus myöhemmin kyllä lisää, sen verran hapottaa sekin toiminta välillä.

Helpotti.

tiistai 28. lokakuuta 2008

prologi.

Tämä on ensimmäinen blogini, ja toivottavasti myös viimeinen. En ole ajatellut koskaan blogia kirjoittavani, mutta tännään totuus iski taas päin näköä ja tulin siihen tulokseen, että ei hyvä helvetti. Tämän tosiasian seurauksena perustin blogin, jossa tulen kertomaan, miten IT-alalla oikeasti asiat hoidetaan, miten asiakasta kusetetaan, miten kukaan ei oikeasti tiedä mistään mitään ja kauluspaitapellet käärivät surutta rahat mistään mitään tietämättömiltä asiakkailta. Unohtamatta noita - ah - niin rakkaita patatukkatalttahammasnörttejä, jotka toki tietävät kaikesta kaiken. Omasta mielestään.

Kirjoitukset tulevat olemaan todennäköisesti melkoista ajatuksenvirtaa, en harrasta mitään ennakkosensuuria, enkä suunnittele kirjoituksiani etukäteen. Kirjoitan silloin, kun jokin asia suomeksi sanottuna vituttaa. Kirjoittelu on ehkä jotain terapiaa lähinnä itselle, ettei tarvitse puukottaa ensimmäistä vastaantulijaa kadulla kun töistä kotiin kampeaa.

Kirjoitukset edustavat vain ja ainoastaan omaa näkemystäni tästä pelleilystä, enkä tule julkaisemaan minkään yrityksen nimeä tai henkilöitä.

ps. Veikkaukselle vinkiksi että voisivat avata uuden vedon siitä, kuinka kauan menee ennenkuin allekirjoittanut on lataamossa.